Ilon kautta

Positiivisuus on perseestä luki erään potilaan t-paidassa aikoinaan. Onko aina oltava iloinen? Positiivisuuden ja pahuuden yhdentyminen tapahtui minun mielestäni mm. ohjelmassa bumtsibum. Onneksi tajusivat lopettaa. Rupesin miettimään eilistä koulutuspäivää jossa teatteriohjaaja manasi kuinka me Suomalaiset olemme tottuneet olemaan alakuloisen näköisiä ja emme kävele pää pystyssä kuin tinasotilaat konsanaan. Pitäisikö meidän oppia pois siitä mitä oikeasti olemme? Minkä ihmeen takia? Ei minun tulisi mieleen mennä sanomaan Japanilaisille, että teidän täytyy oppia relamaan eikä tehdä niin pitkää päivää! Miekasta mahaani saisin ja aihetta olisikin. Suomalaiset olkoon melankolisia jos sitä tuntuu. Ainakin minun on vaikea olla iloinen olematta sitä. Voi myös olla iloinen vaikka se nyt ei näyttäisi siltä. Mieltäni lämmittää usein jo se, että arkipäivät menevät ja olemme elossa. Tekopyhyys saunan taakse lahdattavaksi sanon minä!

Outo päivä. Lapset ja Vaimo menivät käymään mökillä. Oudon hiljaista oli kotona. Ei tunnut normaalilta olotilalta vaikka tykkäänkin olla ajottain yksin. Syy miksi en mennyt mukaan Nooran isän mökille oli lähestyvä lentopallokausi. Tänään olisi ensimmäinen harjoituspeli Mestoa vastaan. Odotin silmät kiiluen Hahlin Jarin saapumista kentälle(pelasi mestossa ja on vitun hyvä). Ajattelin aukoa päätäni ihan kohtaloa uhmaten kaverille. Kuulin, että oli mennyt pelaamaan täksi kaudeksi Tampereen namikaan joka kuitenkin samassa lohkossa. Tavoitteeni on selkeä ensi kauden suhteen. Saada iso mies tolaltaan(207cm).

Peli oli ajottain hyvää ja ajottain täyttä paskaa. Jälkimmäisen asian uskallan sanoa koska uskon ainakin omaavani sen verran kokemusta lajista. Olimme runsaalla joukolla liikkeellä. Kuusi pelaajaa. Ville oli päivystämässä. Kummiskin istu jossain kannon nokassa kyttäämässä riekkoja. Perkiö oli kiireinen lehtijuttujen takia ja Pena suoraselkäisesti sano, että rapujen syöminen ja ryyppääminen ajavat ohi. Voitettiin 3-2. Tuomiojan Pete sanoi pelin aikana jotain mikä sai Kimmon ja minut ahdistumaan. Jossain kohtaa se sano et pelataan huumorilla..."Ilon kautta". Ei saatana! Kuulosti jonkun uskonnolisen ryhmittymän iskulauseelta. Totesimme Petelle, että jos sanot vielä kerrankin tuon lauseen...liha tummuu sulla. Pete sanoi suihkussa, että on asian kopioinut. On kuulemma jonkun Suomen Ruotsalaisen Wicströmin sanomaa...kuulemma stand-up koomikko. Hyvä tietä etukäteen, että osaan vaihtaa kanavaa kun kohdalle sattuu.
Tatuoinneista! Seurakaverini Kimmolla on extreme tatskoja. Kaveri on ottanut ne kännissä festareilla. Kyljessä on pacman ja jotain hedelmiä! Se pacman on mun mielestä positiivinen ja saa aina hyvälle tuulelle. Tänä kesänä Kimmo oli ottanut pottuvarpaan päälle leppäkertun!! Oli vielä saunonut sen kanssa heti ottamisen jälkeen, mutta siinä se vielä istuu. On kuoriaisella joku merkitys elämässä sitten.

Niskoja kivistää. Ei se mitään. Ilon kautta elämään! Hyi saatana! Toivottavasti en näe painajaisia.