lauantai 13. lokakuuta 2007

Nostalgiaa Hyvinkäällä

Aamu oli saatanallisen vaikea. Joutui herämään ihan eri aikaan mitä lomalla on tottunut. Velvollisuudet Hyvinkäällä odottivat. "Hyvää päivää" juoma naamariin ja tukkaa ojennukseen. Vaikka hiusrajani on selvästi noussut ylöspäin en ole vielä huolestunut.Totaalinen identitettikriisi lataa päälle kuin Saddam aikoinaan kurdien päälle siinä vaiheessa kun kaljuus rupeaa iskemään. En tiedä miltä kallonmuotoni näyttää? Tosin ei ajatellut Saddamkaan sen jälkeen kun nailonissa roikkui.

Eilen ennen kuin nukahdin mietin kuinka lapset ovat jo murrosikäisiä neljän kuukauden iässä.Aamulla nukutaan kiltisti, päivällä nukutaan kiltisti. Neljä kuukautisen murrosikä alkaa illasta kun pitäisi käydä klo 22.00 nukkumaan. Ja mitä vielä? Tyttö on saatana sitkeä kuin Suomalainen sotilas talvisodassa. Silmää ei ummisteta vaikka kuinka nukuttaisi. Jos käsiään tuo luojan luoma osaisi käyttää niin tulitikut se silmiin vetäisi. Mietin, että mitähän se mahtaa sitten olla kun tulee 13v täyteen? Toivottavasti ei käytä pitkää nahkatakkia ja syö lajitovereitaan...aivosilta Hyvinkäästä ja huonosta huumorintajustani.

10.30 nokka kohti Hyvinkäätä ja vettä tulee kuin saavista. Tosin Tampereen jälkeen se loppuu. Paistaako aurinko aina Tampereen ulkopuolella? Hyvinkäälle päästessäni tulee hyvät ajat mieleen kun kouluttajakaverini kanssa päräytyin uudenmaankadulle. Siinä on jotain mystistä kuinka kaksi miestä voi puhua täyttä paskaa puolitoista tuntia ja kuunnella Turo´s hevi geetä. Tosin parhaimmillaan tai pahimmillaan tultiin talvella tuntiin ja rapiat.

Nyt jouduin tosiaan sitten puhumaan paskaa itsekseni kun kouluttajakaverini retale ilmeisesti veti unta yövuoron jälkeen kuin äitinsä kohdussa oleva syntymätön sikiö. Huomasin kuitenkin lauleskelevani Mötley Cruen kappaleita ja joitan kotiteollisuuden. Idea park Lempäälässä näyttää pahalta tien laidasta.

Koulutus/kokouspäivä oli ihan ookoo. Päivän alussa meitä oli neuvomassa pitkätukkainen teatteriohjaaja. Onneksi ei ollut mikään Turkka. Oli saatana siinä naurussa pitelemistä kun hoitopojat opettelivat kuinka istua "oikein" tai "kävellä" oikein. Tommi joka on luennoinut vuosia ihmisjoukoille totesi jossain vaiheessa, "että miten vitussa mua voi jännittää joku kävely teidän edessä?". Kokouksessa asioita saatiin sovittua. Se tuli tosin taas todistettua kun laitetaan kaksi naista samaan tilaan niin johan tehdään simppeleistä asioista saatana monimutkaisia kuin formuloiden moottorit. Olimme "lainanneet" tiettyjä juttuja eräältä kouluttaja kollegalta niin eikö ruveta puhumaan tunnepuolen jutuista jne. Yksi naaraista taisi suuttua kun viittasin "lainattuun" henkilöön, että tämä on iso mies ja voi tulla kertomaan jos vituttaa tai tunnepuoli on päin persettä.

Tunnepuolen asioihin pääsin käsiksi kun kävelin karvakäteen syömään päivän jälkeen. Siinä sitä melkein iso mies itkua väänsi kun näki tutut Turkkilaiset tarjoilijat ja Hyvinkään paikallissanomat. Kaiken kruununa odotus kebab orientalista! Päässäni soi Hectorin "nostalgia" kappale. Pakko oli laittaa vittuiluviesti Matille mitä olin tekemässä. Annos oli ihana kuin äidin tekemät lihapullat. Tosin olen syönyt parempiakin, mutta en asiasta ole äidilleni kertonut. Tietyt illuusiot on pidettävä.

Orientalin jälkeen originaaliin eli nokka kohti Pirkanmaata. Kävin paluumatkalla hakemassa työvuorolistat töistä. Ahisti jo valmiiks maanantai. Kebab paikan pito olisi kivaa. Tosin pitäisi käydä solariumissa usein, värjätä katoava tukka ja liimata karvoja käsiin. Minusta murrettuna lause "otatko miedon vai tulisen kastikkeen" kuulostaa hienolle.

Kotona odotti paketti Thaimaasta. Inkednationista kaverini Geoff oli pistänyt t-paidan, tatskafirmojen käyntikortteja jne. Tuntu hyvälle. Paita oli hieno. Tosin kyseinen kaveri kulkee ajottain Sidneyn kadulla Tattoo you studion "sacred heart" paita päällä by Juntunen. Tatskoista muuten. Sillä samassa tilassa olleella naisella oli tatuointi OIKEASTI silmäkulmassa. Näytti kaukaa porolta, en viitsinyt kysyä mitä eläintä se esittää vai onko kyseessä kenties ikean uusi mallituoli? Omani eivät kanssa aina ole kovin hääviä. Joukkueemme passari epäili värillistä karppiani joulukuuseksi. Tästä voimme päätellä, että kuvan tatuoija (Hexa) on sokea tai passarimme sokea. Veikkaan jälkimmäistä. Nimesin karpin Hynyseksi (kotiteollisuus) joka itse asiassa laittoi sähköpostia kysymykseeni. Laitan tästä myöhemmin kunhan pureskelen.
Kebab on kyllä hyvää ja miehen mieli yksinkertanen. Vilma; ole kiltti 13 vuotiaana niin iskä vie sut Hyvinkäälle vetämään Kebabbia. Siinä olis nostalgiaa.

Ei kommentteja: